kolmiodraamaa talviparatiisissa

Tuntuu upealta elää päiviä tässä sadunomaisessa lumimaailmassa. Jopa Kalliossa roskat, pissat, oksennukset ym. yökötykset ovat peittyneet valkoiseen hankeen ja puut ovat saaneet herkän kristalliverkoston ylleen. Ah! Flunssakin alkaa taittua. Tyypillistä, harmittaa sairastaa viikonloppu ja parantua maanantaiksi töihin prkl.

Sohvalla maatessa ja MTVn The Hills -maratonia katsoessani olen ehtinyt pohtia kolmiodraamaa, johon jouduin täysin yllättäen osalliseksi uutena vuotena. Meitä oli kerääntynyt noin 30 hengen kaveriporukka mökille Itä-Suomeen viettämään ihania päiviä kaukana kaikesta. No way. Mukana oli (totta kai) myös yksi juhannussäätöni, jonka kanssa meille oli vielä "sattumalta" laitettu vierekkäiset sängyt mökin tilavalle parvelle.

Kyseessä oli L, vanha kaverini jonka kanssa homma vähän pääsi käsistä viime juhannuksena. Sen jälkeen päätimme jatkaa ystävyyttämme entiseen tapaan ja luulin kaiken olevan ok. Samasta syystä ei tullut mieleeni aiemmin kertoa L:lle, että olen nyt puoli vuotta tapaillut E:tä johon olen hulluna. Ja joka, ehkä onneksi, vietti uuden vuoden ulkomailla.

Olen aina pitänyt L:ää empaattisena ja huomaavaisena ihmisenä, joten en tiennyt mitä ajatella kun hän suhtautui minuun mökillä todella kylmästi ja vältteli kaksinkeskistä seuraani. Tilanne huipentui, kun heräsin uudenvuodenyönä klo 4 aikaan aamulla siihen, että L panee viereisessä sängyssä yhtä seurueemme tyttöä!!! Uni karisi silmistä saman tien ja makasin pitkään täysin lamaantuneena kuunnellen puuhailuja. Tilanne oli absurdi - tuollaista ei vaan tehdä hänen iässään (tyyppi on 35-v) eikä kaverille - varsinkaan kaverille jonka kanssa on joskus satuttu panemaan. Jossain vaiheessa suunnistin vihaisesti rymistellen vessaan, mutta mikään ei tuntunut hidastavan hommia. Kaivoin repusta korvatulpat ja pääsin lopulta uneen. Aamulla odotin selitystä ja varsinkin anteeksipyyntöä. Ei mitään. Uskomatonta!

Ystävyytemme taisi loppua siihen. Tuntuu surulliselta, mutten halua ympärilleni tuollaista tyyppiä. Onneksi iän myötä osaa olla kriittinen ystäviensä suhteen - ja onneksi on niin ihania ystäviä että yhdestä luopuminen ei tapa. Surullista kuitenkin. Ennen kaikkea käsittämätöntä. Minulle ei ole koskaan tapahtunut vastaavaa, joten en tiedä miten menetellä. Odotan edelleen anteeksipyyntöä. L lähetti viime viikolla täysin pinnallisen ja turhan viestin, jossa hän ylisteli kuinka tärkeä olen hänelle ihmisenä ja kuinka iloinen hän on ystävyydestämme. Just.

Ainoa keksimäni ja kaverieni tukema selitys on että L sai kuulla juuri ennen uuttavuotta suhteestani E:hen. Mustasukkaisuutta? Ehkä hän oli elätellyt toivoa vuoden 2010 pususta... ja muustakin. Hänen onnekseen sitä irtosi muualta. Miehet!

Uuden vuoden eka tyttöjen ilta

Uudenvuoden lupaus numero X: päivittää upouutta blogiani aktiivisesti. Aikaa on, koska vuosi alkoi vilustumisella. Ei olisi kannattanut matkata suoraan Kap Verdeltä, jossa lomailin kaverin kanssa aaton yli, Kuopion korpeen viettämään uutta vuotta. 50 asteen lämpötilaero ei sujunut siis noin vain.

Puolikuntoisena päätin eilen perjantaina viettää rauhallisen koti-illan ja kutsuin pari kaveria kylään. Suosio oli suuri, koska keittiööni tippui pikkuhiljaa lisää ja lisää kavereita sekä kavereiden kavereita. Viimeisimmät kommentoivat jo, että "onpa hyvät bileet!" Teki hyvää viettää aikaa tyttöjen kanssa, sillä viime päivien kokemusten perusteella (yksityiskohtia myöhemmin, kunhan pystyn kirjoittamaan asiasta muutakin kuin kirosanoja) miehet ovat täysin käsittämätön luonnon laji. Paras pysyä vähän aikaa turvallisen välimatkan päässä niistä.

Rakkaille tytöilleni kuului hyvää - ja huonoa. Kuten aina. M oli palannut ihanalta, ja erinomaisen miehekkäältä, lomalta Islannista - vain kuullakseen että työpaikalla alkavat YT-neuvottelut. Vaikka kyseessä on vuoden kasvuyritys, ei voi ymmärtää! Kenkää tulee, M toisteli ja täytti lasiaan tiuhaan.

A ei päässyt paikalle, mutta soitteli illan mittaan useaan otteeseen. Hän oli tavannut ennen joulua Apollossa söpön suomenruotsalaisen kundin, josta ei kuitenkaan ottanut selkoa. Kriisiä aiheutui mm. siitä, ettei miehestä ollut kuulunut kahteen päivään. KAHTEEN - come on! - sanoin. Eihän tuo mitään tarkoita - siis miehillä, ystävien kanssa tietty eri juttu. Sitten A pyysi minua selvittämään netistä, millainen ravintola Rafla on. Miehellä oli siellä viinipullo odottamassa eikä A halunnut vaikuttaa tietämättömältä uusista trendipaikoista. Jos tämä edes sellainen oli. Mietin, että konsultointipalvelun perustaminen voisi olla toimiva liikeidea, ja asiakaskuntaa voisi laajentaa kavereista tavallisiin tallaajiin... täytyypä miettiä.

O puolestaan oli ennen joulua palavasti rakastunut baarissa tapaamaansa tamperelaiseen mieheen, joten kyselin kuulumisia sen suhteen. Yhteisestä joulusta ei ollut tullutkaan mitään, koska mies alkoi himmailla. Yllätys. Ehkä viikko sitten avioeron saanut tyyppi tajusi vapautensa ja koki ahdistavaksi, että vieressä kyhnytti uusi nainen joka suunnitteli yhteistä tulevaisuutta, häitä ja kutsui miehen lapsia sanalla "meidän". Tiedä häntä. Onneksi mies ei ollut heittänyt O:ta saman tien pihalla, koska tällä oli takanaan muutenkin ankeita kokemuksia miehistä viime kuukausilta.

Puolitoista vuotta sinkkuna viihtynyt H oli sen sijaan aloittelemassa säätöä jo vuoden kuvioissa pyörineen ihastuksensa kanssa. Kaveruus oli kummasti syventynyt, kun he olivat saaneet keskusteltua ja mies kerrottua tyypillisen pätkän: "Arvostan sua tosi paljon kaverina ja pelkään että satutan sua jos meidän välillä tapahtuu jotain enemmän. Mä en kuitenkaan nyt pysty sitoutumaan mihinkään..." H oli vastannut jotain ja sitten oli pantu. Sen jälkeen H oli tuntenut itsensä koko viikon yllättävän levottomaksi (mies asui Turussa) ja kehotin naista varovaisuuteen. Tuollaiset puheet kuulostivat liiankin tutuilta. No, jatkoa seuraa...

Tänään olen hengannut kotosalla, kävellyt ihanassa auringonpaisteessa Kalliossa, käynyt kahvilla stressaantuneen valokuvaaja-veljeni kanssa kantiksessani Siltasessa ja tavannut sattumalta kadulla toisen valokuvaaja-ystäväni, joka tarjosi seuraansa ja espressot Kauppahallissa - jossa bongasimme myös Amélien Audrey Tautoun, mitäköhän se tekee Suomessa? Juttelimme työstä ja ennen kaikkea vapaa-ajasta, rahasta, lapsista (hänellä on sellaisia ja minulla ei hajuakaan) ja tietenkin miehistä.

Nyt lisää inkivääriteetä naamaan jotta flunssanpoika kuolee lopullisesti. Pitäisi siivotakin, ainakin pestä eilisen tiskit ja tehdä jotain ympäriinsä lojuville tyhjille pulloille, joita 15 tytöstä syntyi 15 kpl. Vakio = pullo per lärvä. Tipaton tammikuu loppui ennen alkamistaan ja hyvä niin.

tämän tarinan päähenkilöt

Olen paiskinut kolme viime viikkoa töitä yötä päivää, mikä on tavallaan tehnyt hyvää. Olen kaveripiirin tasapainoisin tyttö, koska minulla ei ole ollut aikaa pohtia elämäni epäkohtia. Työ tekee siis terveeksi...? No juu.

Minulle ei ole viime viikkoina tapahtunut muuta kuin meilejä, excel-taulukkoja, meilejä, säätöä (siis työsäätöä), lisää meilejä ja kymmeniä kuppeja kahveja tilityksen kera nautittuna. Olen siis ollut erinomainen kuuntelija, kun iltaisin raahaudun "yhdelle" kavereiden kanssa. Muille tuntuukin tapahtuvan, liekö syynä kesä?
Tässä blogissa ovat päähenkilöinä minä ja tyttökaverini sekä meidän pienimuotoinen sex and the city. Nimet on tietenkin muutettu.

Esittelen tyypit - mutta ensin aamukahville kauppahalliin!